Hajamietteitä vaalien jälkeen

Kylläkin aakkosjärjestyksessä:

Kansallinen Kokoomus

Povasin, pelkäsin eilen, että vaalivoitto osoittautuu Pyrrhoksen voitoksi. Vaara on ilmeinen, jos kaikki jatkuu entisellään. SDP:n on pakko tiivistää rivinsä ja kirkastaa oppositiopolitiikkaansa. Keskusta ryhdistäytyy, sen on ryhdistäydyttävä. Paineet ennen eduskuntavaaleja ja talouskriisin vallitessa ovat valtaosin kokoomuksen ja Kataisen niskassa, siinä hymy herkästi hyytyy.

Mutta jos kaikki ei jatkukaan entisellään, vaan puoluekentässä tapahtuu muutoksia, ehdotan kokoomukselle vakavia neuvotteluja kristillisdemoktaattien kanssa. Nyt jos koskaan olisi voimien yhdistämisen aika. Ja onhan vanhassa Koti, uskonto, isänmaa -aatteessakin juuri tuo uskonto.

Keskusta

Sattumapääministeri-puoluejohtaja Vanhasen asema on tukala. Hän on keskittynyt, niin kuin oikein onkin, tai suorastaan hirttäytynyt pääministeriyteen ja sen tuomaan valtaan, mutta jättänyt puolueen oman onnensa ojaan. Eikä ole Korhosesta ollut ojankaivajaksi. Puolue on siis kriisissä, syvässä kriisissä. Onko Vanhanen hoitanut pääministeripostinsa hyvin? Näennäisesti on, mutta ainoa todellisuuden todistaja on hän itse. Mitään ulkonaisia onnistumisen merkkejä ei ole.

Kristillisdemokraatit

Puolue säilytti niukin naukin asemansa, mutta oppositiossa olo olisi edellyttänyt jotain muuta. Johtopäätös: Ks. kohta Kansallinen Kokoomus.

Perussuomalaiset

Karismaattinen, sympaattinenkin verbaalivirtuoosi Timo Soini sai voiton, jo toisen. Toiveet lopullisesta läpimurrosta eduskuntavaaleissa ovat korkealla. Mutta vaarana on Haider-ilmiö. En sitä hänelle soisi. Ja toinen vahtoehto onkin musta ministeriauto ja puolueen pehmetessä korkea virkapaikka Pekka Vennamon tapaan. Pehmittäminen on jo aloitettu, vähän jopa ennakkoon. Suorastaan Supo lienee ollut asialla, kun Brax kaavailee valtuustopuheenjohtajien "kouluttamista". Hankkeella lienee myös hallituksen hiljainen tuki.

Ruotsalaiset

Puolue säilyy kokoaan suurempana ja merkittävämpänä kiitos historian ja perustuslain.

SDP

Torjuntavoitto-hokema (seitsemän kertaa vaali-iltana Jutta Urpilaisen suusta) kielii puolueen epätoivosta, samoin kuin hänen kiitos, kiitos, kiitos kiittelemisensä. Erkki Tuomiojan "unelmahöttö" puolestaan todistaa, etteivät äly ja tahdikkuus välttämättä asu samassa päässä ja että vanhojen muutosvastarinta ja -haluttomuus hakee revanssia unelmatehtaasta.

Vasemmistoliitto

Uudelleentulemisen aika oli ja meni Suvi-Anne Siimeksen myötä, korrektista Korhosesta ei ole änkyröiden taltuttajaksi tai opettajaksi. Vanhat koirat eivät enää opi.

Vihreä liitto

Vihreät antoivat pirulle pikkusormen, myivät aatteensa kahdesta hallituspaikasta. Ja vihreät aatteet, oikeansuuntaiset sinänsä, ovat muutenkin reaalitodellisuuden tuimassa vastatuulessa.