Miksi me syyllistämme itseämme?
Jo muutenkin synkkyyteen taipuvainen kansa.
Tarkoitan ekologisen jalanjälkemme kauhistelemista. Tietenkin se on suuri, onhan maamme maailman pohjoisin, kylmin, pimein kolkka, jota asutaan ja jopa viljellään, kiitos Golf-virran. Tämä maa on iso ja harvaanasuttu. Mutta meitä on sentään vain nafti promille maapallon asukkaista. Sitä paitsi biokapasiteettimme on vahvasti plussalla.
Ja miksi meille uskotellaan, että voimme elintapojamme muuttamalla pelastaa maailman. Sammuttamalla valoja. (On eri asia, että koko maan valaiseminen katuvaloilla on ollut älytöntä; ne voitaisiin vallan hyvin sammuttaa ja sytyttää uudelleen vasta sitä mukaa kuin ne voidaan korvata energiaa todella säästävällä tekniikalla. Lamput ovat sitä paitsi aamutuimiin palaneet vain muutaman tuhannen lehdenjakajan takia ja vastaavasti iltasella ne ainakin täällä meillä valaisevat vain kello 23:een kun pitäisi jonnekin 02:een.) Tietenkin tämä lamppuesimerkki oli vain kärjistetty otos niistä muka ratkaisevista keinoista, joita meille tuputetaan. Aivan turhaan tuputetaan.
Enkä tietenkään tuhlailua puolusta ja esimerkiksi sähkön säästämistä vastusta, vaikka tämä talouskohtaisesti ei mitään säästäkään tariffien noustessa säästämisen tahtiin. Kiusaamme vain itseämme ja maksamme saman kuin ennenkin.
Miksi me kiusaamme itseämme? Ja miksi me tuskailemme tulevista tuhansista vuosista ja vieläkin pidemmistä ajoista mm. ydinjätteiden takia, kun meillä ei kuitenkaan ole tulevia tuhansia vuosia?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Näyttääksemme mallia, jotta idea tarttuisi ja leviäisi - puroista jokia, joista järviä ja niin edelleen. Nuorena en koe kiusaavani itseäni järkeillessäni kestävän kehityksen puolesta, kohdallanne muutos käytäntöihin on ollut radikaalimpi.
Kirjoitin realistina ja osin, pahoittelen, pessimistinä ja jopa nihilistinä.
Oma omatuntoni on puhdas. Koulunikin kävin aikoinaan polkupyörällä ja työurani ajan kaikki työmatkat kävellen.
Kaunis ajatus tuo kestävä kehitys, kaunis ajatus myös tuo puroista jokia, joista järviä, ne vain eivät enää auta.
Terve Esa!
Sinulla on hyviä ajatuksia, mutta välillä vaivut synkkyyteen. Ei sen puolen, niin minäkin, mutta varsin eri syistä:
- ihmiset eivät lue kirjoja nykyään. Ja tässä asiassa syyllistän itseäni; Jos kaikki ne tuhannet ja taas tuhannet tunnit, jotka olen käyttänyt töllön katselemiseen, muuttuisi kirjojen lukemiseksi, olisin joko tavttoman onnellinen tai tavattoman onneton.
Tiedän että tiedät mitä tarkoitan. ;)
Esa, minusta tuntuu, että tiedät liikaa. Siksi ajoittainen synkkyys. Et varmasti pysty katselemaan edes hömpää telkkarista, tai lukemaan tabloidilehtien lööppejä ajattelematta "Kuka tuotakin tarvitsee?".
Nähtävästi seisot kaupan jonossa kuten minäkin, katsellen näitä lööppejä ja tehden pika-analyysiä siitä, mitä keskivertoihmisen päässä oikein liikkuu, kun tiedät että lehdet ovat hyvin tietoisia siitä mitä kansalaiset ostavat, mitkä jutut 'vetävät parhaiten'.
Nuo jalanjälkijutut tai -testit ovat viherhömppää.
Niitä ei ole tehty erikseen toimimaan suomalaisten elinolosuhteita silmälläpitäen, vaan eräänlaista "American Style"-keskivertokansalaista silmälläpitäen.
Mutta toki ne toimivat. Ihmiset alkavat ajattelemaan.
Mutta miksi se minun mielestäni on hömppää, joskin ei kevyt-hömppää?
Koska jos tuodaan esiin ongelma, pitäisi joko tunnustaa ettei tiedä miten asia ratkaistaan, tai tuoda esille selkeät vaihtoehdot.
Syyllistämällä kansalaiset jätetään ikäänkuin roikkumaan, roikkumaan löysään hirteen, jos oikein krriittisiä ollaan. Siis jätetään voimaan pahoin.
Jos tehtäisiin näin: kerran viikossa Sinä ja minä, tehdään kumpikin yksi vihreä blogikirjoitus. Tai siis Sinä joka olet asiassa valistunut, teet sinivihreän blogin.
Usko minua, tiedän, että kun kirjoittelet viherasioita, Sinä et kirjoita ollakseen trendikäs, vaan siitä syystä, että tiedät asioita. Olet perehtynyt asioihin.
Sinä olet hyvä ja viisas ihminen. Olisi kiva jutella joskus.
Henry, perusvihreä
"Aivan aluksi haluan kiittää Sinua" pitkästä, asiallisesta kommentista. Yhdessä kohdassa erehdyt: En juurikaan seiso kassajonossa, vaimo hoitaa ostamiset. ;)
Mutta töllöjuttu pätee kuin nenä päähän, en ole mielestäni television orja mutta suurkuluttaja kylläkin. Vaimo lukee kirjoja, itse olen kuin Haavikko, en paljonkaan lue (vaikka olen lukion äidinkielen opettaja ollutkin ja kirjoittanut muutamia kirja-arvosteluja).
Ja sitten tuo synkkyysjuttu. Pätee osin, mutta klikkaapa
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi
Pyrin "jalostamaan" synkkyyttäni naurun suuntaan...
Esa, perusironisti
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia