Pirunako luen Raamattua
Teologian opiskelijat ja siis myös kaikki tulevat papit ovat jo kauan saaneet tietää totuuden Raamatusta, sen on taannut eksegetiikka, raamattutiede. Totuuden joka sitä paitsi muuntuu aikojen saatossa mm. uusien käärölöytöjen myötä. Monen (lapsen)uskolle tämä on ollut melkoinen koetinkivi, kriisin paikka. Ja kriisi voi yllättää myös myöhemmin, virassa.
Mikä on Raamattu?
Raamattu on kristinuskon ja juutalaisuuden kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma. Alkuperäistä Raamattua, sen käsikirjoitusta, ei ole olemassa. Sen sijaan on kysymys hyvin eri-ikäisistä eri kielillä (heprea, aramea, kreikka) kirjoitetuista teksteistä, jotka on useaan eri kertaan ja eri muodoissa kanonisoitu, virallistettu, julistettu pyhiksi ja ohjeellisiksi.
Vanhassa Testamentissa on ikimuistoista perimätietoa, historiankirjoitusta, runoja, mietelmiä, ylistyksiä, käskyjä, ohjeita, opetuksia ja profetioita. Kirjoittajina lienee ollut lukuisia nimeltä mainitsemattomia lönnroteja ja herodotoksia sekä kymmeniä nimeltä mainittuja profeettoja.
Uuden Testamentin osalta Raamattu on lähinnä apostolien muistelmia Jeesuksesta ja kirjoituksia kristittyjen alkutaipaleelta sekä hyvin suurelta osin erittäin vahvan persoonan Paavalin yksityisajattelua, tulkintoja ja ajatuksia. Lisäksi se sisältää apokalyptisen profetian, ilmestyksen. Keskeiset hahmot Johannes Kastaja enempää kuin Jeesus itse eivät ole mitään kirjoittaneet, ehkä he eivät edes osanneet kirjoittaa.
Raamattua sanotaan myös Jumalan Sanaksi. Tämä on outoa.
Herää kysymys, miksi Jumalalla oli ennen Jeesuksen aikaa yhtenään asiaa ihmisille? Ja toisaalta, miksi hänellä ei Jeesuksen jälkeen ole enää ollut asiaa ihmisille? Vai onko? Ei ainakaan ole löytänyt tietään Raamattuun, sitä ei ole ns. päivitetty. Miksi ei?
Herää tietenkin myös kysymys, joka koskee tämän kirjoittajaa. Olenko uskovainen? En, sanan perinteisessä merkityksessä. Uskonko Jumalaan? En kiellä Jumalaa. Olenko kristitty ollenkaan? Olen sikäli, että kuulun seurakuntaan, olen saanut kristillissävytteisen kasvatuksen ja elänyt kristillisessä, evankelisluterilaisessa kulttuurissa.
Uskonko Jeesukseen historiallisena henkilönä? Uskon, että hänellä on todella elänyt esikuvansa. Mutta en usko pyhästä hengestä sikiämiseen, en neitseestä syntymiseen, en ihmetekoihin. En usko kuolleista heräämiseen, en ylösnousemiseen. En pelastukseen, en syntiin, en kadotukseen.
Jääkö jotain jäljelle? Jää toki. Paljon arvoja joita kunnioitan ja pyrin noudattamaan.
Miksi tämän kirjoitin? Kirjoitin tämän perin juurin pettyneenä fundamentalistien julmuuteen mm. homokeskustelussa ja naispappeusasiassa. Aborttikysymyksessäkin, lähinnä ulkokultaisuuteen.
Oppinuoranani on rakkaus, armo, ei Jumalan armo, vaan armo ihmisten kesken.
Ai niin, piruun en myöskään usko.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvää pohdiskelua.
Mielestäni Raamattua on käsiteltävä nimenomaan kirjoittajiensa mielipiteinä. Jotkut niistä ovat paikallaan yhä, jotkut olivat paikallaan kirjoittamisaikanaan, jotkut on tarpeen tullen argumentoitava. Yhdestä mielipiteestä ei tee toista parempaa se, että se on julkaistu tietyssä kirjassa.
Koska kaikki Raamatun kirjoittajat ovat kuolleet, he eivät enää kykene itse puolustamaan omia mielipiteitään. Näin ollen vastuu niiden puolustamisesta siirtyy sille, joka niitä alunperinkin käyttää argumentteina. Puolusteluksi ei riitä "se lukee Raamatussa".
Kerrassaan hieno kirjoitus Esalta.
Diplomaattisesti ja terävästi kirjoitettua tosiasiaa Raamatun sisällöstä ja ihmisten tulkinnasta sitä kohtaan.
terv. Eeva
Raamattu ei ole kristittyjen ja juutalaisten yhteinen kirja. Kristittyjen kyllä. Juutalaisilla Toora, lähinnä viisi Mooseksen kirjaa, käytetään myös nimeä Pentateukki. Uusi testamentti on syntynyt alkuvuosikymmenten kristittyjen keskellä, heidän muistellessaan Jeesuksen puheita ja opetuksia kokouksissaan. Niitä alettiin tallentaa etteivät ne häviäisi ja Markus aloitti työn. Perusaineiston hän sai Roomassa Pietarilta. Hänen menehdyttyä Mk täydensi käytössään olleilla katkelmilla tekstiä. Se oli alkujaan tarkoitettu Rooman seurakunnan käyttöön. Mt ja Lk tunsivat Mk:n tekstin, mutta heillä oli muutakin aineistoa, lähinnä Jeesuksen puheita, siksi ne ovat laajempia. Joh puolestaan on myöhempi ja edustaa uutta tapaa lähestyä kreikankielistä kuulijakuntaa. Muu osa on kirjeitä ja Joh. ilmestys. Kristityt perustelevat Vanhan testamentin mukanaoloa sillä, että se on kuin johdanto UT:n sisältöön.
On myös hyvin vanhoja löytöjä Raamatun teksteistä, jopa ajanlaskuamme varhaisemmalta ajalta. Kyseessä ovat Qumranista Wadi Qumranin laaksosta vuonna 1947 tehdyt löydöt. Ne osoittautuivat nahkakääröiksi, joissa oli esselaisten yhdyskunnan tallentamia tekstejä. Roomalaisten pelosta ne oli tallennettu ruukkuihin luolastoihin joskus 66-70 jKr sodan aikana. Ihmiset häivisivät joko roomalaisten toimesta tahi lähtivät jonnekin. Löydöissä on kaikki VT:n kirjat Esterin kirjan poislukien. Lisäksi on VT:n selityksiä ja moniaita muitakin kommentaareja. Lisäksi on yhteisön omaa elämää valottavia tekstejä. Kirjoja säilytetään jännittävän kaupustelun ja pimeiden kauppojen jälkeen Kirjan pyhäkössä osassa Israelin Museota. Tutkijat ovat setvineet ne tarkkaan. UT:n tekstejä niissä ei luonnollisesti ole. Muut vanhimmat Raamatun osat on löydetty Siinailla sijaitsevasta Pyhän Katariinan luostarista 1844 ja 1859. Niiden säilytyspaikka on nykyään British Museum. Kyseessä on kirjakokoelma nimeltä Codex Sinaiticus. Kaikki nämä löydöt puhuvat Raamatun tekstien aitouden ja iän puolesta. Tuohon aikaan, jolloin tallennus suoritettiin, alalla toimi käsikirjoittajien ammattikunta. Siksi meillä lienee käytössä vain kopioita. Esa, lue vain Raamattua. Aloita UT Markuksesta, sitten Apt. ja Room. kirjeet. Sen jälkeen Matt.Luuk. ja Joh. Lopuksi muut kirjeet. Opaskirjoja on olemassa runsaasti asioita selventämään ja tuomaan esille tekstin tutkijoiden ja argelogien työn tuloksia.
Kiitän edelleen tiedoista.
En tietenkään kiistä kääröjen aitoutta, mutta se ei todista niiden jumalallisuutta.
Itse luen Raamattua perin vähän. Oikeastaan vain silloin kun tapaan älyttömiä tulkintoja, kuten nyt näissä homo- ja naispappeusasioissa. En siis pidä Raamattua pyhänä Jumalan sanana vaan ohjeellisena kirjana ja kaunokirjallisena teoksena. Ja näitä ohjeita tulisi siirtää nykyaikaan ja soveltaa meidän omaan kulttuuriimme. Siellä on paljon hyvää, paljon myös puppua ja meille merkityksetöntä muinaisten kansojen historiaa uskomuksineen, käsityksineen, tapoineen.
Hyvä niin. Historiaa siellä on ja ihmisten tallentamaa tekstiä. Olen tietysti lukenut VT:n mutta nykyään vain Psalmeja, koska siellä on hienoa lyriikkaa ja lohduttavia sanoja. Myös Job on VT:n puolella ihmiselämän raadollisuutta kuvaava. UT on tietysti asia erikseen. Luen sitä useimmiten nykykäännöksestä, jota vertailen tavan takaa alkukieleen. En ymmärrä, miksi jättivät esim. käyttöön Sakkeuksesta nimityksen publikaanien päämies. Alkukieli käyttää nimeä arkhitelones (sori ei ole kreikankielen kirjaimia) =veronkantajien vanhin elikkä verojohtaja. Muitakin heikolle kääntämiselle jätettyjä sanoja ja tekstejä on. Kuitenkin se on tarkoitettu tavallisen kansan käyttöön.
Hienoa, että joku on vaivautunut tutustumaan maailman myydyimmän kirjan ja sen edeltäjäteosten historiaan. Itse koen raamattu- ja uskontotutkimuksen yhdeksi kiehtovimmista aloista, ja tämä on mielestäni aihe jota pitäisi ehdottomasti käsitellä myös yläasteen uskonnontunnilla, jotta nuorten putoaminen fundamentalismin kuoppaan voitaisiin paremmin välttää. Sääliksi käy sitä ihmisparkaa, joka erehtyy ottamaan kyseisen opuksen kirjaimellisesti, sillä hän on tuleva elämään ristiriitojen maailmassa.
Amen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia