"Pääseeks Jenni ulos?"

Näin Antonio (Flores) soitettuaan Niinistön ovikelloa. Kaskun mukaan.

Kasku on rohkea viitatessaan ikämiespresidenttiehdokkaitten puolisoiden nuoruuteen, mutta samalla kaskullisesti napakymppi. Haavistokin sille nauroi.

Tämä puolisoita koskeva kampanjointi on valitettavasti yleensä ihan jotakin muuta, huomattavasti ilkeämpää, suorastaan rivoa. Tappouhkauksiltakaan ei ole vältytty, poliisia tarvittu.

Kiinnitin edellisessä kirjoituksessani jo huomiota vaalitaistelun nurjaan puoleen, vastustajan mollaamiseen. Ja nyt on nähty, että olin oikeammassa kuin arvasinkaan. Sosiaalinen media on täynnä törkyä.

Yleisemminkin jo ensimmäisellä kierroksella edettiin kovin usein negaation kautta, kaiveltiin ehdokkaista esiin heikkouksia, todellisia tai keksittyjä, yleensä täysin toisarvoisia asioita. Myös television vaalitenttien ja -keskustelujen toimittajat syyllistyivät kovin usein tähän, mistä seurasi se että ohjelma-ajasta haaskautui pahimmillaan vähintään neljännes joutavuuksiin.

Pientä yritystä samaan suuntaan oli myös eilisessä TV-väittelyssä. Ehdokkaat olivat kumpikin monisanaisia, eli keskeyttämisen houkutus oli suuri ja sitä tapahtui sopimattomallakin hetkellä ohjelma-ajan niukkuuteen vedoten. Puolueellisuuttakin ilmeni etenkin naistoimittajan suunnalta, ja toimittajat vaativat kohtuuttomia kyllä tai ei -vastauksia ja halusivat mielellään sanoa viimeisen sanan.

Kumpikin ehdokas jännitti, Haavisto ehkä enemmän kun oli silmin nähden väsyneempi. Niinistö puolestaan oli pirteämpi kuin ensimmäisellä kierroksella, jolloin hän vastaavasti oli väsyneempi.

Ehdokkaitten puhetaidosta sen verran, että Niinistö oli selkeämpi, Haavisto jopa suorastaan sopakielinen, hänen nopeatempoisessa artikkuloinnissaan on toivomisen varaa.

Rannalle jääneiden äänten kalastelussa oli, ja tämä näkyi myös ja etenkin vierailussa SDP:n luona, selvä ero. Haavisto imarteli, Niinistö ei.

PS Olen pahoillani, jos se että kannatan Niinistöä kahdesta hyvästä, vaikutti tähän tekstiini. Yritin olla objektiivinen.