Lapsensaantilakimme
Keinoja lapsen saantiin lienee viisi: se luonnollinen, parisuhteessa tai muuten vain; avustettu eli hedelmöityshoidon avulla tapahtuva; koeputkihedelmöitys; kohdunvuokraus ja adoptio. Ja käänteisenä se, että lasta ei haluta, syntymä estetään, tehdään abortti.
Ennen lapsia tuli jos oli tullakseen, jos Jumala soi. Nykyään puhutaan oikeudesta saada lapsi. Lapsen saantiin liittyvistä velvollisuuksista sen sijaan ei juurikaan puhuta, vaikka pitäisi. Lasten oikeuksista taas kyllä puhutaan paljon, mutta niiden toteutumisen laita on vähän niin ja näin jopa meillä, saati maapallolla yleensä.
Lapsensaannissa ollaan entistä enemmän biologian, juridiikan ja uskonnon (uskontojen) kolmikantavyyhdessä, usein varsin sekavassa ja tunteikkaassa sellaisessa. Viimeksi on ollut esillä translaki, joka nykyisellään sisältää ihmisarvoa syvästi loukkaavan sterilointipykälän. Tullaan sellaiseenkin kummajaiseen, että vanhempi joutuu adoptoimaan oman lapsensa pelkästään juridisista syistä.
On tahoja, jotka hyväksyvät vain miehen ja naisen välisessä avioliitossa siitetyt ja synnytetyt lapset. Onneksi sentään avoliitto on juridisesti nostettu lähes avioliiton tasolle. Mutta auta armias, kun tullaan toisenlaisiin suhteisiin. Sukupuolineutraali avioliittolaki on jo pitkään hiertänyt poliitikkojen mielissä. Ihmisoikeudet, ihmisarvo ja tasa-arvo kyllä tunnustetaan, mutta ne eivät päde todellisuudessa.
Muut kulttuurit saattavat maahanmuuttajien mukana tuoda uusia ongelmia kuten moniavioisuudesta johtuvat. Vaikka aina on ollut meilläkin miehiä, jotka pitävät jos pystyvät yllä useampia perheitä. Ja aina on ollut myös naisia, joilla on liuta eri miehien siittämiä lapsia.
Pitäisi tietenkin olla niin, että myös lesbopareilla on samat oikeudet lapsiinsa, omiin tai adoptoituihin, kuin aviossa olevilla. Samoin on homoparien laita eli kohdunvuokraus tulisi tehdä mahdolliseksi ja heille tulisi suoda adoptio-oikeus.
Käytännössä mm. kohdunvuokrausta tapahtuu joka tapauksessa, äiti esimerkiksi voi synnyttää lapsen tyttärelleen, joka ei voi lasta saada.
Sellaiset termit kuin synti, luonnollinen/luonnoton, normaali/epänormaali eivät enää saisi määritellä suhtautumista eivätkä ainakaan juridiikkaa. Sillä luonnollista, normaalia on myös mm. mehiläiskuningattaren, kuhnurien ja työmehiläisten elämä. Tai se, että eläinkoiras tappaa naaraan jälkeläiset voidakseen itse jatkaa sukua. Tai se, että naaras syö koiraan parittelun jälkeen. Puhumattakaan että tällaiset asiat olisivat syntiä.
Viimeisin kalabaliikki on, kuten yllä jo totesin, aina ministeriä ja hänen avustajaansa myöten käyty transsukupuolesta, siitä voiko ja saako mies synnyttää. Juridiikka ja todellisuus eivät kohtaa.
Tutkittakoon mieluummin vaikkapa sitä, saako aborttia käyttää (ainakaan yhteiskunnan varoilla) ehkäisykeinona. Tai sitä, mitä todella tarkoitetaan hedelmöityshoidolla. Alun perin kai tarkoitettiin tapauksia, joissa autettiin aviopuolisoita. Nythän se ei hyvin usein suinkaan ole hoitoa, vaan terveen yksinäisen naisen tai naisparin lapsensaannin mahdollistamista.
Maailma on muuten täynnä heitteille jätettyjä tai joutuneita, vailla vanhempia olevia lapsia. Meillä taas uhkaa huoltosuhteen heikkeneminen. Miksi siis adoptiolaki on niin tiukka kuin se on? Mm. ikärajoitusten suhteen. Arkitodellisuudessahan on aina valtakunnan johtoportaita myöten hyvinkin iäkkäitä isiä. Ja naiset taas elävät yleensä vanhemmiksi kuin miehet.

Kommentoi