Herra Tasavallan Presidentti

Herrahan hän, uusi, tulee joka tapauksessa olemaan. Ja häntä, henkilöä, kansa nyt kovasti hommaa maan johtoon. Kuinka kovasti, sen näyttää ensi sunnuntai.

Vaali tapahtuu monin tavoin merkillisessä tilanteessa. Missä vastakkainasettelussa nyt oikein mennään, sitä tuskin kukaan tietää. Oikeisto-vasemmisto-akselista ei ole kyse, ei myöskään Etelä-Suomi vastaan Pohjois-Suomi tai urbaani-Suomi vastaan agraari-Suomi, tuskin edes konservatiivit vastaan liberaalit. Tai menneisyys, pysähtyneisyys vastaan tulevaisuus, kehitys tai suvaitsemattomuus vastaan suvaitsevaisuus.

Vastakkain on kaksi ilmiötä, jo kauan pintansa pitänyt Niinistö-ilmiö ja oikeastaan vasta vaalien kuluessa syntynyt Haavisto-ilmiö.

Molemmat kandidaatit ovat porvareita, molemmat tulleet politiikkaan samalla hetkellä, molemmat ovat Etelä-Suomesta, molemmat katsovat enemmän eteen- kuin taaksepäin. Molemmat ovat olleet aika irrallaan taustapuolueestaan, toki jopa johdossa, mutta silti puoliksi oppositiossa.

Kummankin taustapuolueella on kiihkeitä vastustajia. Molempien perhekuvioita jotkut eivät oikein sulata. Koko joukko suomalaisia sanookin valitsevansa kahdesta huonosta (ennakkoluuloisuutta) vähemmän huonon. On se kumma, että huonot ovat pudottaneet parempansa.

Toista luonnehditaan kovaksi, toista pehmeäksi. Mutta luulenpa havainneeni, että Niinistön näennäisen kovuuden takana piilee aimo annos pehmeyttä, inhimillisyyttä ja että Haaviston pehmeyden takana vastaavasti kovuutta, lujuutta. Kumpikin on tunnettu siitä, että he ovat tehneet ja tekevät työnsä täysillä, perehtyvät ja paneutuvat.

Kokoomus lienee saanut Niinistö-ilmiön myötä matkan varrella myös uusia kannattajia. Siirtyykö Haaviston takaa joku joukko vihreisiin, jää nähtäväksi.

Tilanteen merkillisyydestä kertoo myös se, että kentällä on yllättävän paljon kiihkeyttä, jopa aggressiivisuutta. Ilman että kiihkoilijat kunnolla edes tietävät mikä heitä liikuttaa. Jos on jotenkin kyse protestista, se ei ainakaan ole samaa protestimielialaa, joka nosti perussuomalaiset maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi tai hetkellisesti ainakin jopa toiseksi suurimmaksi.

Tilanne on kaiken kaikkiaan jopa sillä tavalla sekava, että valittavalla presidentillä on edellistä paremmat mahdollisuudet nousta koko kansan presidentiksi.

Toivotaan ainakin. Sillä tarvitsemme kipeästi yhteen hiileen puhaltamista.