Onneksi olkoon Suomi!

Saimme edustavan presidenttiparin ja presidentin, joka omien sanojensa mukaan omistautuu työlleen ja joka sai kansalta mandaatin, jonka kokoinen on viimeksi ollut Mauno Koivistolla. Pekka Haavistoa äänestäneetkään eivät sitä paitsi enimmäkseen äänestäneet Niinistöä vastaan, vaan tekivät valinnan kahdesta hyvästä tai valitsivat "kahdesta huonosta vähemmän huonon", kuten osa äänestäjistä asian ilmaisi. Odotan ja uskon, että Sauli Niinistö saa ajan mittaan työvoiton ja nousee koko kansan presidentiksi.

Toki Niinistöllä on myös vankkumattomat vihaajansa, osin puoluetaustasta, osin huonosti muistetusta valtiovarainministerin kaudesta johtuen. Sikäli huonosti muistetusta, että jos hän ei silloin olisi ollut tiukka, Suomi olisi jo jonkin aikaa ollut Kreikkaakin huonommassa jamassa.

Itse olen ollut Niinistön valinnasta varma jo kauan. Täällä US:ssa en ole häntä hehkuttanut, vaikka vaaleista olen paljon kirjoittanutkin, enkä vastaavasti Haavistoa halveerannut, mutta silti joutunut altavastaajaksi. Tosin pahimmilta herjoilta säästyen. Ihmeekseni olen huomannut, että täällä on yhä äänessä yksilöitä, jotka jatkavat solvaavaavalla, mauttomalla linjalla.

Joo edellisten presidentinvaalien edellä kirjoitin alun perin Tyrvään Sanomissa seuraavaa:

Astrologit tekevät horoskooppeja, sananmukaisesti ’(syntymä)hetkeen katsovia’ ennusteita, mutta tulevia katsotaan myös kädestä, korteista, eläinten luista, kahvinporoista, tähdistä, oikeastaan vaikka mistä, kuten sammakkoprofessori Taisto Heikkinen sammakoista. Miksi ei siis myös nimistä?

Presidenteistämme kahdella on ulkomaalaistaustainen, aatelinen nimi, Mannerheimilla ja Svinhufvudilla, kahdella muulla muuten vain vierasperäinen, Ståhlbergilla ja Relanderilla. Muut ovat suomenkielisiä.

Mutta kas kummaa, kaksi nimeä on perusmuotoista, Kallio ja Ryti, niinikään kaksi yhdysnimeä, Paasikivi ja Ahtisaari, ja edelleen kaksi nen-loppuista, Kekkonen ja Halonen. Vain Koivisto on ylhäisessä yksinäisyydessään.

Onko Halosen jälkeen – nyt tai kuuden vuoden kuluttua –  siis Niinistön vuoro? Näyttäisi olevan, jos uskomme tähän nomenklatuuriin. Ja miksi emme uskoisi?

Myöhemmin siirtäessäni kyseistä tekstiä Aamulehteen, Kauppalehteen ja tänne US:een se loppui väliaikaisesti seuraavasti:

Tai jos Niinistö tekee niinistöt, niin sitten Haaviston.   

Niinistö ei tehnyt niinistöjä, ja tulin siis arvanneeksi aika lailla tarkkaan vaalien kulun. Kuudes tammikuuta Kauppalehden Haikuilua-blogissani oli otsikolla Koiviston malliin Niinistö 

Viisi viikkoa

niin saamme kamreerin ja 

unilukkarin.

Ja kahdeskymmeneviides tammikuuta jatkoin otsikolla Forty - sixty

Pekka ja Sauli,   

Haavisto ja Niinistö.

Vai toinen pääsee. 

Aika lähelle arvasin siis myös loppuprosentit. Mutta mitäs näistä, pääasia on, että saimme edellä luettelemani arvostettavan presidenttiketjun jatkeeksi henkilön, jonka on helppo asettua puoluepolitiikan yläpuolelle.

Toivottavasti hän Sauli Väinämö Niinistö pystyy lunastamaan häneen kohdistetut ja hänen itsensä itselleen asettamat odotukset.