Kahta tapaninpäivää seuraavaa nykyistä arkipäivää eli Johannes evankelistan ja Viattomain lasten päivää vanha kansa nimitti arki-, keski- tai pikkupyhiksi. Ennen tällä paikalla olivat kolmas ja neljäs joulupäivä. Puolipyhäpäivinä, arkpyhinä, oli tapana pitää erilaisia talkoita, mm. kehruu-, hirsi- ja puutalkoita.
Vetisten paikkojen kasviksi tunnistettaneen otsikkoni osmankäämi, Typfa latifolia. Mutta mikä on osma? Ja mitä tarkoitetaan tässä yhteydessä käämillä?
Satu meni saunaan, pani laukkunsa naulaan. Jopa alkoi laukussa vilinä, kun kaiken maailman satuhahmot ryhtyivät tekemään tuttavuutta keskenään.
Tuli mieleen tanssipari parketilla, esittely kävi näin:
– Mäen Anna.
– Kylmäsen Usko.
Ja toinen, Per ja Anu, jotka päättivät mennä naimisiin. Samalla he päättivät kumpikin vaihtaa etunimensä. Miksi? Koska Perin sukunimi oli Saukko.
Otsikkonani oleva nimi on siksi harvinainen, että kun se lausutaan, tiedämme ainakin vielä jonkin aikaa heti kenestä on kysymys. Sukunimi Rice ei välttämättä tule edes heti mieleen. Onko tällaisia tapauksia muita?
Olen aiemminkin esitellyt pakinoissani nimiin liittyviä vitsejä. Tässä jälleen yksi.
Armeijan tupatarkastuksessa Parolassa vääpeli neuvoi alokkaita esittelemään kaappinsa sanomalla ”Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi”. Ensimmäisenä vuorossa ollut Jaska Pispalasta sanoi: ”Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.” Vääpeli huusi: ”Sanokaa sen-ja-sen tilalle oma nimenne. Uudelleen!” ”Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi”, Jaska huusi takaisin. Vääpeli karjui: ”Oletteko aivan tyhmä! Mikä teidän nimenne on?” ”Alokas Jaakko Senjanen, herra vääpeli.”
Lehtien lähiluku tuottaa riemastuttavia löytöjä. Kuten esimerkiksi että rapakon takana on perhe, jonka seitsemällä lapsella on etunimenä Yhdysvaltain jonkin presidentin sukunimi: Tyler, Grant, McKinley, Harrison, Madison ja Regan. Viimeksi mainittuun nimeen tosin on eksynyt kirjoitusvirhe, pitäisi olla Reagan (Donald Reagan).
Tai että George W. Bushin arvellaan olevan Möhkön Puskasia, sukulaisiamme siis.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon surulliset polttamistoimet lienee tosin perin hämärine motiiveineen selvitetty. Mutta moni ei taida tietää, että joskus on kansan kertomana tapahtunut jotain hämmästyttävän samankaltaista.
Konevitsa on eettisesti kyseenalaisen mutta kielellisesti nokkelan vitsin mukaan masokistiortodoksin lempilomakohde.
Konevitsan luostarilla ei ole tietenkään mitään tekemistä koneitten enempää kuin isommin piiskaamisenkaan kanssa, nimi tulee venäjän kielestä. Mutta piilotettuna vitsissä on ns. kansanetymologia, jollaisten ideana on pyrkiä muovaamaan oudot nimet selvemmiksi ja ymmärrettävämmiksi keksimällä selitys, tulkinta tai tarina.